HISTORIA

“Tällaista Turkuseuraa, joka tulee toimimaan täysin epäpoliittiselta pohjalta, odottavat mitä moninaisimmat tehtävät. Niitä ojentuu runsaasti kunniakkaasta ja koko maamme elämään voimakkaasti säteilleestä kaupunkimme menneisyydestä, niitä antaa nykyaika viljalti, ja edelleen seuran tehtäviin kuuluu myös valpas tähyileminen tulevaisuuteen, niin että tämä polvi voi aikanaan jättää rakkaan Turkunsa entistä kauniimpana ja kukoistavampana seuraaville. Turkuseura syntyy kotiseuturakkauden syvästä mullasta, tässä tapauksessa mitä aidoimmasta kulttuurimullasta. “

Näin kirjoitti Turun Sanomat etusivullaan 24. lokakuuta 1957, ja kutsui kaikkia samana iltana pidettävään Turkuseuran perustamiskokoukseen Turun konserttitalolle. Paikalle saapuikin noin 500 innostunutta turkulaista.

Jo vuosikymmeniä ennen vuotta 1957 ja Turkuseuran perustamista Turussa oli ollut kotiseutuhenkistä toimintaa, omakotiyhdistyksiä ja historiaan perehtyneitä seuroja. Sotien jälkeen ja muuttoliikkeen voimistuttua asukkaat havahtuivat ymmärtämään, että perinteet, murre, kaunis kaupunkiympäristö ja vanhat rakennukset eivät säily ilman aktiivista työskentelyä yhdessä ja eri toimijoiden kanssa. Muualta muuttaneiden ja kaupungin päättäjien Turku-tuntemusta piti vahvistaa, ja uusturkulaisille haluttiin kasvattaa uudelle kotiseudulle juuret.

Vuoden 1957 loppuun mennessä Turkuseura sai säännöt, toimintasuunnitelman, puheenjohtajat ja hallituksen sekä erilaisia jaostoja, joiden tehtävät ja nimet ovat vaihdelleet vuosien aikana. Yhdistysrekisteriin Turkuseura merkittiin 21. maaliskuuta 1958. Suomen Turku – Åbo vår stad -lehden ensimmäinen numero ilmestyi syksyllä 1959 ja muu oma julkaisutoiminta alkoi menestyksekkäästi vuonna 1968 kirjalla Klaari o, sano föriäijä, johon on koottu Turkuseuran kilpailussa keräämiä kaskuja.

Turkuseuran lehti ilmestyy edelleen ja muita julkaisuja on kertynyt jo 49 kappaletta; viimeisimpänä syksyllä 2019 ilmestynyt Aurajoen sillat ja förit.

Työtä rakennusten säilymisen, suojelun ja muistamisen puolesta

Turkuseuran ensimmäiset kannanotot koskivat rakennusten suojelua ja kaupungin kaunistamista, ja vaikuttamistyötä tehtiin niin päättäjien kuin asukkaidenkin suuntaan. Kaupunginjohtaja ja -valtuusto saivat heti vuonna 1958 listan noin sadasta historiallisesta ja rakennustaiteellisesti arvokkaasta rakennuksesta ja ehdotuksen toimista niiden suojelemiseksi.

Turkuseurassa nähtiin jo varhain Kakolanmäen vankilamiljöön arvokkuus ja ehdotettiin alueen lunastamista kaupungille, mikä sitten toteutuikin vuosikymmeniä myöhemmin. Seuraavien vuosikymmenten aikana taisteltiin uudisrakentamis- ja tuhovimmaa vastaan yhteisessä rintamassa Port Arthurin ja Piispankadun puutalojen sekä Raunistulan ja Nummenmäen alueiden asukkaiden kanssa. Yhteisten ponnistelujen lomassa syntyi useita kaupunginosaseuroja, kuten esimerkiksi Portsa-seura ja Runosmäkiseura (1972), Piispankatu – Biskopsgatan ry (1973) ja Kakskertaseura (1974), joille Turkuseura tarjoaa nykyäänkin kohtaamis- ja vaikuttamispaikan kaupunginosajaostossaan ja joille se toimii kattojärjestönä.

Suojelutyössä käytiin suuria ja pieniä taisteluja, mutta merkittäviä nykypäivänkin näkökulmasta. Esimerkiksi idyllinen Luostarin Välikatu sijaitsi lukittujen porttien takana, kunnes Turkuseura vuonna 1979 vaati sen avaamista yleisölle. Tämä toteutuikin ja toukokuussa 1982, kun Turun Nuorkauppakamari järjesti kadulla tempauksen, jossa tunnelma oli kuin keskiaikaisilla markkinoilla. Ensimmäiset Keskiaikaiset markkinat järjestettiin Brinkkalan talon sisäpihalla vuonna 1996, ja tapahtuma on vuosien aikana levittäytynyt Vanhan Suurtorin ympäristöön.

Kuvassa 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi omakuvapostimerkki Brinkkalan talosta. Suunnitellut Ulriikka Lipasti.

Yksi esimerkki Turkuseuran konkreettisista teoista Vanhan Suurtorin alueen kehittämiseksi on Vanha Raatihuone ja sen kunnostaminen. Jo vuonna 1958 tehtiin kaupunginhallitukselle aloite rakennuksen entistämiseksi 1700-luvun piirustusten mukaiseksi, kellotorneineen, mutta vuonna 1965 oltiin jo realistisempia ja esitettiin julkisivun ja sisätilojen kunnostamista. Viimein 1970-luvulla, kaupungin 750-vuotisjuhlien lähestyessä, alkoi tapahtua.

Vuonna 1976 kaupunginhallitus päätti restauroida rakennuksen ja asetti toimikunnan pohtimaan käytännön toimia. Vuonna 1979 asetettiin vielä uusi toimikunta suunnittelemaan Vanhan Suurtorin alueen elävöittämistä. Vanhan Raatihuoneen saneeraus valmistui viimein vuonna 1988, ja tiloissa toimii nykyään Turun Taidehalli ja siellä on vuokrattavia juhlatiloja.

Vanhan Suurtorin alueen kehittämisen suunnittelu ja kehittäminen jatkuvat edelleen. Turkuseura on osaltaan pitänyt aihetta vireillä ja näkyvillä etenkin Suomen Turku -lehdessä jo vuosikymmenien ajan, mutta myös järjestämällä erilaisia kävelykierroksia ja keskustelutilaisuuksia, ja näin tarjonnut turkulaisille väylän tuoda esiin mielipiteitään.

Aluetta koskevissa Turkuseuran ja Keskikaupunkiseura Täl pual jokke ry:n toteuttamissa verkkokyselyissä ja yleisötapahtumissa on ideoitu Suurtorille muun muassa aikuisten olohuone, järjestötalo ja toimintaa lapsille. Alueelle on toivottu eri teemaisia markkinoita ja toreja, kirpputoreja, pop up -liikkeitä, ruokakulttuuria, musiikkia ja esittävää taidetta. Turkuseura ja Keskikaupunkiseura Täl pual jokke ry tekivät myös aloitteen Turun kaupungille alueen elävöittämisestä tilapäisin käytöin vuonna 2018, mutta se ei edennyt. Nyt kehittämistyötä tehdään Turun historiallisen keskustan ja yliopistojen alueen kehittämissuunnitelman puitteissa ja Brinkkalan alueen toimijoiden voimin.

Suomen Turku -lehti asukkaiden äänenä

Suomen Turku -lehti on ollut vuosien ajan asukkaiden väylä saada äänensä kuuluviin. Lehti on ollut isossa roolissa erityisesti Turun vanhan rakennuskannan suojelukysymyksissä.

Kun Port Arthur uhkasi 1970-luvulla muuttua “korkealla tehokkuudella rakennettavaksi asuinalueeksi”, kuten vuoden 1969 yleiskaavaluonnoksessa määrättiin, Turkuseura piti aihetta esillä niin lehdessään kuin keskustelutilaisuudessakin ja viimein, vuonna 1978, kaupunginhallitus päätti puutalokaupunginosan säilyttämisestä. Myös Raatihuoneen kohtaloa seurattiin Suomen Turku -lehdessä läpi 1980-luvun, sillä kaupunkilaiset kokivat rakennuksen säilyttämisen tärkeäksi.

Suomen Joutsenen kohtalossakin lehdellä oli paikkansa, sillä sen sivuilla kyseltiin turkulaisten mielipiteitä laivan siirrosta vuonna 1998. Alusta on haviteltu milloin takaisin Ranskaan ja milloin Helsinkiin, mutta onneksi se siirtyi lopulta vain pienen matkan Martinsillan kupeesta nykyiselle paikalleen Forum Marinum -museon eteen.

Turkuseuran aloitteesta ympäri kaupunkia on asetettu muistolaattoja muistuttamaan historiallisesti tärkeistä tapahtumista ja henkilöistä. Ensimmäinen oli vuonna 1961 paljastettu vanhan tulliaitauksen laatta Yliopistonmäellä. Myöhemmin muistolaattoja on asetettu muun muassa Koroisten niemelle (1963), Paavo Nurmen kotitaloon (1975), Kupittaan lähteelle (1979), Postitalon seinään talvisodan pommitusten ja niiden uhrien muistolle (1986, lisäys 2011) ja Halisten myllylle (1995). Turkuseura on ollut mukana lukuisissa muiden toimijoiden muistolaattahankkeissa, kuten esimerkiksi Varsinais-Suomen liiton Suomen sota 1808-09 merellä -hankkeessa, jossa Patterihaan patteri ja Pukinsaaren taistelu saivat muistolaatat (2008). Tällä hetkellä Turkuseurassa on vireillä muistolaatan hankkiminen Mauno Koiviston synnyinkodin maisemiin Tehtaankadulle.

Turkuseuran lähetystö presidentin vastaanotolla vuonna 1982 tuomisinaan uunituore Kaksitoista pakkalaista -kirja. Mauno Koivisto on seuran kunniajäsen.

Toimintansa alusta alkaen Turkuseura on pyrkinyt huomioimaan myös matkailijoita, joille esimerkiksi Turun siltojen runsaus tuotti hankaluuksia. Turkuseuran aloitteesta sillat saivat nimikyltit vuonna 1987. Vuonna 2006 Turun kaupungin kiinteistölaitos ja yhteystietoyritys Fonecta Oy toivat Samppalinnanpuistoon uusia penkkejä. Näihin kiinnitettyihin metallilaattoihin Turkuseura laati tietoiskutekstit, joissa kerrotaan ensimmäisenä Turussa tapahtuneista asioista, kuten maan ensimmäisestä ilotulituksesta vuonna 1648.

Paseruita, juhannusjuhlia ja liiviliiga

Turkuseuran järjestämä ensimmäinen bussiretki tehtiin heti yhdistyksen perustamisvuonna Turun uusiin asunto- ja teollisuuskohteisiin. Kävelyretkien perinne aloitettiin myös tuomiokirkon ympäristössä ja Ruissalossa, jonka suojelu sataman laajentumiselta koettiin erittäin tärkeäksi. 1970-luvun lopulta alkaen Turun matkailuoppaiden merkitys retkien järjestäjinä tuli yhä merkittävämmäksi ja retkiä tehtiin niin paseruil eli kävellen kaupungilla ja kaupunginosissa, kukkuloilla ja puistoissa kuin busseillakin Turun lähialueille Raisioon, Kaarinaan, Lietoon ja Paraisille.

Toivo Rinne esittelee Parkinmäkeä vuonna 1962. Suosittuja paseruita eli kävelykierroksia on järjestetty Turkuseuran alkutaipaleelta saakka.

Myös esitelmiä ja keskustelutilaisuuksia alettiin järjestää ja niihin osallistuttiin suurin joukoin. 1970-luvun lopulta alkaen luentosarjoja päätettiin järjestää yhdessä työväenopiston kanssa, ja niiden teemoja olivat esimerkiksi luonnonsuojelu (1978) Turun 750 vuotta (1979), turkulaiset maailmalla (1984), Turun murre (1985), kaupunginosien synty (1987) ja Turun paikannimet (1999).

1990-luvulla Turkuseurassa toimivat äitipiiri ja Liiviliiga, joissa turkulaiset äidit lapsineen kokoontuivat viikoittain vertaistuen ja yhteisen tekemisen, kahvittelun, laulun ja leikin merkeissä. Liiviliiga oli suunnattu odottaville ja imettäville äideille. Tietoa ja tukea saatiin työväenopiston luennosta Raskaus ja synnytys (1993) sekä Lapsi kasvaa -luentosarjasta (1995).

Turkuseuran Äitipiiri kokoontui Turkuseuran tiloissa 1990-luvulla viikoittain. Liiviliigassa puolestaan kohtasivat odottavat ja imettävät äidit. Kuva vuodelta 1999.

Kuluvalla vuosituhannella luentosarjojen teemoja ovat olleet esimerkiksi Vanha Suurtori (2003), Turun tautista historiaa (2008), Sodan pitkä varjo – Elämää Turussa sodan jälkeen (2014), Tiedettä ja taidetta 1900-luvun Turussa (2017) ja Turun lähiöt (2021).

Turkuseura on alusta lähtien tehnyt yhteistyötä monien tahojen kanssa. Juhannusjuhlia järjestettiin Turun yliopiston Varsinaissuomalaisen osakunnan kanssa, ja niillä esiintyi ajan kuuluisuuksia, kuten muun muassa Pekka Puupään Justiina-vaimona tunnetuksi tullut näyttelijä Siiri Angerkoski. Juhannustapahtumia järjestettiin tuohon aikaan muitakin. Vähitellen, ihmisten hankkiessa omia kesämökkejään, yhteisten juhannusten vietto väheni ja vuonna 1967 loppui. Ruissaloon kokoonnuttiin jälleen vasta 1990-luvulla, elokuiseen muinaistulen yöhön, jota Turkuseura järjesti vuoteen 1998 saakka.

Juhannusjuhlilla vuonna 1961. Turkuseuran juhannusjuhlat keräsivät väkeä Ruissaloon vuosina 1958 – 1967.

Turun päivä ja Wäinö Aaltosen museo Turkuseuran ideoita

Turkuseura oli aktiivisesti mukana, kun Turun Messuja alettiin taas järjestää vuosikymmenien tauon jälkeen vuonna 1961. Samana vuonna juhlittiin myös Turun linnan entistämistöiden valmistumista ja vietettiin Varsinais-Suomen laulujuhlia ja Turun musiikkijuhlia, joten vuosi nimettiin Turun juhlavuodeksi.

Kaikki huipentui Turun päivän viettoon 13. elokuuta. Päivä oli menestys, mutta uhkasi jäädä kertaluonteiseksi. Niinpä Turkuseura teki aloitteen kaupunginhallitukselle, että Turun päivää vietettäisiin vuosittain, aina syyskuun kolmantena sunnuntaina ja jollakin tietyllä teemalla. Seuraavien 30 vuoden ajan seuralla oli keskeinen osuus Turun päivän järjestämisessä, ja sillä oli vankka edustus päivien järjestelyihin perustetussa toimikunnassa.

Vuoden 1967 Turun päivän teema oli Turku rakentaa. Silloin avattiin Wäinö Aaltosen museo, joka oli ollut yksi Turkuseuran tärkeimmistä varhaisista tavoitteista ja yksi nopeimmin toteutuneista. Turkuseura oli lähettänyt vuonna 1962 kaupunginhallitukselle kirjeen, järjestänyt asiasta neuvottelutilaisuuden ja kutsunut Wäinö Aaltosen (1894 – 1966) kunniajäsenekseen vuonna 1963. Seuraavana vuonna kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt kaupunginhallituksen ehdotuksen museon rakentamisesta. Turun päivän teema oli osuva, sillä samana vuonna valmistuivat U-sairaala ja valtion virastotalo.

Vuonna 1969 Turun päivää vietettiin teemalla Turku – koulukaupunki, jolloin kaikissa kouluissa oli avoimet ovet. Juhlallisuuksiin sisältyi Ylioppilaskylän käyttöön vihkiminen. Sen toimitti pääministeri Mauno Koivisto, joka sai samalla kutsun ensimmäiseksi Saunamanuksi, päälleen manukaavun ja käteensä saunavihdan. Juhlimista jatkettiin Kauppatorin tanssiriehalla, jossa esiintyivät ketkäpä muut kuin Matti ja Teppo.

Tanssi jatkui myös tulevina vuosina Turun päivässä – joskus torilla oli niin täyttä, etteivät kaikki halukkaat edes mahtuneet pyörähtelemään. Onneksi paikalla oli myös median edustajia ja kaikki kiinnostuneet pääsivät nauttimaan tunnelmasta, kuten tapahtui myös vuonna 1974 radion suorassa lähetyksessä Niilo Tarvajärven johdolla.

Vuodesta 1973 lähtien Turun päivänä on onniteltu ensimmäistä tuona päivänä syntynyttä turkulaista vauvaa. Ensimmäisenä Turun vaakunalla varustetun lusikan sai Arita Ruohomäen tytär, jota juhlatoimikunta ehti tapaamaan jopa ennen isää.

Turun päivän kummilapsen ensimmäisinä onnittelijoina ovat olleet myös Turkuseuran valitsemat edustusnuoret, Turun Flikka ja Poika. Ensimmäinen Turun Flikka ja Poika -kilpailu järjestettiin vuonna 1988 ja yleisöäänestyksessä sen voittivat Jaana Ojalainen (nyk. Thomenius) ja Ari Saharinen. Perinne jatkui katkeamatta vuoteen 2020 saakka, jolloin kilpailua ei järjestetty koronapandemian vuoksi. Kunniatehtävässään jatkoivat kaksi vuotta putkeen Johanna Pyhtilä ja Matias Ponsén.

Vuodesta 2006 lähtien kaupunkiin on valittu myös vuoden Kulttuuriturkulainen. Turkuseura haluaa valinnalla nostaa esiin turkulaisen kulttuurielämän korkeaa laatua ja monimuotoisuutta, sekä kiittää ansioituneita taide- ja kulttuurivaikuttajia heidän elämäntyöstään. Kulttuuriturkulainen saa oman puun Samppalinnanpuistoon. Vuonna 2020 järjestyksessä 15. Kulttuuriturkulaiseksi valittiin Kari J. Kettula, joka on perustanut Turun kansainväliset kirjamessut. Valinnalla onniteltiin samalla myös 30 vuotta täyttänyttä messutapahtumaa.

Vuoden 2020 Turun päivänä Turkuseura julkisti Turulle oman kukkakimpun.

Turkuseura tunnettu Turku-talkoistaan

Myöhemminkin Turun päivän tapahtumat ja Turkuseuran tempaukset ovat kiinnostaneet. Vuonna 1979, kaupungin valmistautuessa 750-vuotisjuhlallisuuksiin, Turkuseura kutsui kaupunkilaisia ja eri organisaatioita, kuten kouluja ja yhdistyksiä, siivoustalkoisiin. Yli 40 kuorma-autollista roskaa saatiin pois kaupunkia rumentamasta, ja talkoiden tuloksia hämmästeltiin jopa televisiossa.

1980-luvulla Turkuseura tekikin kymmeniä aloitteita ja ehdotuksia ympäristön siistimiseksi ja suojelemiseksi, esimerkiksi puuistutusten lisäämisestä Aurajokirannan elävöittämisestä ja kävelyreitin luomisesta Koroisiin saakka. Aloitteet eivät toteutuneet heti, mutta ideat jäivät itämään. Esimerkiksi kävelysilta Vähäojan yli Koroistenniemelle rakennettiin vuonna 2006 ja kävelyreitti valmistui seuraavaksi kesäksi.

Vuonna 1994 Turkuseuran talkooväki kunnosti Turun vanhalla hautausmaalla kolmisenkymmentä kulttuurihistoriallisesti arvokasta hautamuistomerkkiä. Myöhemmin muistomerkkejä on päästy tarkastelemaan lähemmin esimerkiksi Turun Matkailuoppaat ry:n kanssa järjestetyillä kävelykierroksilla, kuten vuonna 2005 tehtiin teemalla “Taidetta ja taiteilijoita” ja vuonna 2016 “Koskettavi kohtaloi Turu vanha hautumaal”. Samana vuonna toteutui Turkuseuran aloite Suomen Olympiakomitealle ja olympiavoittajat, Armas Taipale, Kaarlo Mäkinen, Paavo Nurmi ja Harri Larva saivat olympiarenkaat hautakiviinsä vanhalla hautausmaalla.

Vuonna 1999 kilpailtiin jäsenhankinnassa tamperelaisen kotiseutuyhdistyksen Tampere-seuran kanssa ja voiton kunniaksi istutettiin 2 800 kukkasipulia Auransillan pieleen, yksi jokaisesta jäsenestä.

Vuonna 2018 saatiin päätökseen monivuotinen hanke yhdessä Turun kaupungin ja Turun Pientalojen Keskusjärjestön kanssa ja turkulaiset kaupunginosat saivat nimikkokasvinsa: puun, pensaan ja perennan. Kasveista julkaistiin oma esite.

Turkuseurassa on alusta asti toiminut aktiivinen vapaaehtoistyöntekijöiden joukko. Viime vuosina vapaaehtoiset ovat auttaneet yhdistyksen varainhankinnassa esimerkiksi messuilla ja Föripuodin joulumyynnissä. Myös kaupunkisuunnitteluun ja asukkaiden osallisuustyöhön liittyviä asioita on hoidettu paljon aktiivien voimin. Vapaaehtoistyö merkitsee seuran taloudelle paljon, mutta on myös tekijälle itselleen merkityksellistä. Turkuseurassa on hyvä porukka, hyvä ja hauska olla.

Turkuseura motivoi – rakkaudesta Turkuun.

Lähteet:
Lahtinen, Rauno (2007): Puoli vuosisataa kotiseudun hyväksi. Turkuseura – Åbosamfundet 1956 – 2007
Turkuseuran vuosikertomukset ja pöytäkirjat

TURKUSEURA – ÅBOSAMFUNDET RY

Turkuseura on vuonna 1957 perustettu jokaisen turkulaisen ja Turun ystävän yhdistys.

Turkuseura järjestää Turun historiaan, kulttuuriperintöön ja nykyilmiöihin liittyviä tapahtumia, julkaisee Suomen Turku -lehteä ja Turku-aiheisia tuotteita sekä ottaa kantaa Turun kaupungin vetovoimatekijöihin ja mahdollistaa asukkaiden osallistumisen Turun kehittämiseen. Yhdistyksellä on myös oma kauppa, Föripuoti, jossa myydään Turku-tuotteita.

Brinkkalan talo, Vanha Suurtori 3
20500 TURKU

Föripuoti (Vanha Suurtori 3) on avoinna ti–pe klo 11–17 ja lauantaisin klo 11–15.

Voit myös asioida verkkokaupassa!

040 6373 600
[email protected]

Kati Leskinen
Toiminnanjohtaja
[email protected]

YHTEYDENOTTO

Tietosuojaseloste | Toimitus- ja maksuehdot

TURKUSEURA – ÅBOSAMFUNDET RY