Vuorinen tunnettiin pitkäaikaisena Turun murteen puolestapuhujana ja edistäjänä.
Turkuseuran murreasiantuntija Risto Vuorinen, 97, nukkui rauhallisesti pois 15. toukokuuta 2023.
Vuorinen oli aktiivinen Turun murteen edistäjä ja puolestapuhuja. Hän oli Turkuseuran murrejaoston puheenjohtaja vuodesta 1993 vuoteen 2021 – yhteensä 28 vuoden ajan. Vuorinen kirjoitti murrepakinoita Suomen Turku -lehteen vuodesta 1991. Turkuseura kustansi kuusi hänen kirjoittamaansa pakinakokoelmaa Turun murteella.
Vuorinen oli Turkuseuran kunniajäsen.
Hän kertoi useissa tapahtumissa murteesta sekä esiintyi Turun kielellä erilaisissa yleisö- ja yksityisissä tilaisuuksissa. Hän johti myös yhdistyksen käännöstyöryhmää, joka tuotti lukuisia murrekäännöksiä esimerkiksi sanomalehtiteksteistä, julkaisuista, kaunokirjallisista teksteistä ja lyhyistä dialogeista.
– Kutsuimme Ristoa murreguruksemme. Ihailimme hänen tuottamiaan nerokkaita tekstejä, jotka olivat ajassa kiinni. Riston ansiosta moni kiinnostui Turun murteesta, sanoo Turkuseuran toiminnanjohtaja Kati Leskinen.
Hänelle luovutettiin Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki vuonna 2022. Huomionosoitus myönnetään henkilölle, joka on osallistunut kotiseututyöhön ja järjestötoimintaan pitkään ja ansiokkaasti. Murreasiantuntija arvosti saamaansa huomionosoitusta.
– Kiitän Turkuseuraa hyvästä yhteistyöstä vaaliessamme turkulaisuutta, murreperinnettä ja Turun murretta, ja toivotan yhdistykselle paljon onnea ja menestystä, Vuorinen sanoi, kun hänelle luovutettiin mitali.
”Turkuseura oli loppuun saakka lähellä hänen sydäntään”
Vuorisen viimeinen pakina julkaistiin toukokuun lopulla ilmestyneessä Suomen Turku -lehdessä. Vuorisen tyttären Virpi Vuorisen mukaan Risto pohti vielä sairasvuoteellaan, mahtoiko hänen sähköpostilla lähettämänsä pakina mennä perille.
– Isä ehti olla pitkällä elämäntaipaleellaan monessa mukana, mutta murrepakinoiden kirjoittaminen ja toiminta Turkuseurassa olivat loppuun saakka lähellä hänen sydäntään. Murteella oli iso merkitys hänen juristin työuran jälkeisessä elämässään, Virpi Vuorinen kertoo.
Murreasiantuntijamme muistoa kunnioittaen julkaisemme viimeisen ”Vuarine”-nimellä kirjoitetun pakinan myös verkossa.
Sinisilmäne ja hyväuskone
Reiska tuli Jussi ja Mari treffama ja kertoman kuulumissi. Hän oli ollu Söölunti
herrasväkke kratuleeramas heijä hoppiahääpäivänäs.
− Mahrettik sunt senttän käske föli? − Mari kysys Reiskalt.
− Annu siit puhus.
− Veiks heil jotta muuta ku kukkapuska?
− Anno mää taulun kahrest Nappe Naakast, ku istu puu oksal Praahempuistos.
− Ketä muita siäl Sööluntil oli klasei kilistelemäs? Jussi uteli.
− Helmifrouva neulomaseura. Jotta museoväkke, mukavi naisihmissi. Mist siäl sit puhutti?
− Kansavälisest Turust.
− Henrik Söölunti, ku hoita panki ulkosuhtei, varmanki puhus.
− Henkka ei ollu eres paikal, Reiska sanos.
– Oli syättämäs ruattalaist pankkivaltuskuntta Hampuri Pörssis. Ai, mitä puhutti? Muu muas tiäretti, et Turku o vanhastas ollu Suamem portti läntte. Kansavälisys o virranu tätä kautta ja kasvu näkyny ainaki satamas, kaupas, liikesuhteis ja kultturis. Satamatelakal o värkätty jättisuuri paatei ja uitettu niit seilama mailma läntisil meril. Ku koronavirukset vallotti Turunki, kansavälisyt tuli tänne valtavaste lissä. Viarai kiäli o entist enempi tarttunu kans monen turkulaisen korva ja kiele. See om pualestas nostanu Turun kansavälistymist.
− Eik viarail kerrottu, mist Henkka oli löytäny tämä Helme? Mari kysys.
− Juu, molemat oli vahinkos törmäny toissis leffatiatteri lippujonos, Reiska kertos ilkikurisest.
− Se kuitattin, ku Henkka ojensi jonos kätes Helmel ja sanos, et hän o herra Söölunti. Tiatterisalis he istus viärekkäisis tualeis ja leffa jälkke lähipaarim pöyräs. Leffa oli Tuule viämä.
– Eik Sööluntska sit siit kertonu, kui yhteset 25 vuatta oli sujunu? Mari kyseli Reiskalt.
− Juu, Helmi kehus kehumisem pääl. Sanos, et simmossi miähi, ku hänel, o harvas. Nii helli, hyvi ja uskolissi. Ei kohtele toista huanoste eikä käy viarais. Ei eres kato viaratte naistem pääl.
− Ei muka, Mari pisti väli.
– Viarat oli kyselly Helmelt, eik ollu kiusalist, jos miäs joutus loma−ajalaski tyätehtätävisses, Reiska kertos.
− Helmi vähätteli. Niit ei ol kuitenka ollu kovi usse. Kerra hee oli vuakranu Kustavist mökin kahreks viikkoks, mut Helmi viätti koko loma−aja siäl yksinäs. Miähel oli, niin ku hän selitti, hiano ulkomaa reissu.
− Kui Helmi sai aikas kuluma? Jussi ihmetteli.
– Onkis päiväkauret prykäm pääs. Täytys hänelki olla jottan kerrottava,
ku miäs tuli takas.
− Söölunti herrasväen tuttavapiiris tiäretä ylesest, et Söölunti itte o friianu
Annun kans jo iät ja ajat, Mari sanos.
– Sööluntskast tule miäle vaa, et voik turkulainenki olla noi sinisilmäne ja hyväuskone.
Risto Vuorinen siunattiin lauantaina 17. kesäkuuta Turun Ylösnousemuskappelissa. Turkuseura ottaa osaa Riston omaisten suureen suruun.