Turkulainen aktivisti Sam Brandt-Smal haluaa esteettömän kaupungin ja jokaiselle oikeuden olla omanlaisensa. Hän avaa Turkuseuran uuden juttusarjan, jossa kiinnostavat turkulaiset kertovat näkökulmansa kaupungin kehittämiseen.
Sam Brandt-Smalin, 32, tunnistaa jo kaukaa. Hän kelaa haastatteluun pinkillä, mittatilaustyönä tehdyllä pyörätuolillaan. Mukana on vaimo, Julianna. Joskus matka taittuu invamopolla seurana henkilökohtainen avustaja ja matkanjohtajina perheen rescuekoirat, Armi ja Selma.
Brandt-Smal liikkuu itsenäisesti, mutta kertoo, että Turussa on paljon paikkoja, joihin hän ei yksinkertaisesti pääse.
– Kahviloita, gallerioita, ravintoloita, baareja, yökerhoja, museoita, kirpputoreja, Turun vanhat suojellut rakennukset, hän luettelee.
Brandt-Smal kertoo esimerkin epäonnisesta museovisiitistä. Museossa oli kolme kerrosta ja vain toiseen kerrokseen oli hissi. Kolmanteen kerrokseen pääsi ainoastaan portaita pitkin.
Muodista ja musiikista kiinnostuneena Sam Brandt-Smal kävisi mielellään enemmänkin kirppiksillä, baarikeikoilla ja kahviloissa, mutta monessa paikassa on kynnykset korkealla ja portaat, vaikka vastaanotto on poikkeuksetta ystävällinen.
– Hyväntahtoisesti ja yhteistuumin järjestetty sisääntulo takaoven ja täyteen ahdettujen, usein kapeiden huoltokäytävien kautta jättää ikävän fiiliksen. Kuka haluaa tehdä itsestään joka paikassa numeron, hän kysyy.
– Etenkin kun haluaa päästä vessaan. Siihen täytyy varautua aina hyvissä ajoin.
Brandt-Smal kertoo, että keskustan alueella saattaa hädän yllättäessä tulla hätä käteen, sillä jopa isoissa liikkeissä vessat voivat sijaita ahtaissa paikoissa tai ne ovat vaikeasti löydettävissä.
Somessa nimittely ei hetkauta
Omanlaistaan murhetta ja jopa vaaraa aiheuttavat katujen pinnat, rotvallit, mukulakivet ja laatat. Brandt-Smal kuvailee esimerkiksi Tuomiokirkkotoria todella haastavaksi, sillä kivien välissä on isoja monttuja, joihin pyörätuolin pyörä töksähtää ikävästi.
– Vammaton liikkuja ei välttämättä osaa kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota, mikä on ihan ymmärrettävää. Niistä voi kuitenkin tulla vammaiselle ihmiselle jopa elämää rajoittavia, mikä voi johtaa siihen, ettei lähde kotoaan lainkaan liikkeelle. Se on surullista.
Tästä syystä Brandt-Smal kertoo elämästään sosiaalisen median tilillään. Hän haluaa, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan, osaisivat asettua toistensa asemaan, eivätkä vetäisi johtopäätöksiä esimerkiksi ulkonäön perusteella.
Brandt-Smalilla on pitkäaikaissairauksia, joiden vuoksi hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Sosiaalisessa mediassa hän haluaa kertoa kipeästä, mutta onnellisesta elämästään vammaisena ja perheellisenä queerinä, avata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen näkökulmaa ja kokemuksia elämästä.
– En ole joku laiska, työtön läski ämmä, joka nukkuu koko ajan päikkäreitä.
Näinkin Brandt-Smalia on somessa nimitelty. Hän kertoo, että kommentointi ei hetkauta häntä.
Brandt-Smal on huolissaan läskivihasta. Siitä, että yhteiskunta opettaa ihmisiä pitämään vain tietynlaisia kehoja hyväksyttävinä. Hänen mukaansa lihava ihminen nähdään laiskana, huonona ja kommentoinnin ansainneena.
– Lihavuus ei ole keneltäkään pois. Minulla on oikeus olla onnellinen juuri sellaisena kuin olen kaikista sairauksistani huolimatta.
Hän kertoo olleensa koko elämänsä hoikka, kunnes sairastui ja alkoi lihota suuren lääkemäärän vuoksi. Muuttunutta kehoa oli vaikea hyväksyä.
– Sitten päätin, etten voi vihata itseäni hyväksyttäväksi. Nykyään kehosuhteeni on parempi kuin koskaan – vaikka olenkin lihava. Haluan olla esimerkkinä siitä, että kaikenlaiset kehot ovat oikeanlaisia ja ansaitsevat rakkautta ja kunnioitusta.
Aktivistipariskunta Linnan juhlissa
Brandt-Smal on syntynyt Turussa, mutta asunut myös Espanjassa ja Mikkelissä. Hän muutti takaisin Turkuun vuonna 2018. Alun perin kokkolalainen Julianna-vaimo löytyi Tinderistä keväällä 2020 Juliannan asuessa Tampereella.
– Viestittelyä kesti muutaman kuukauden ennen kuin hän saapui luokseni Turkuun, mutta ensitreffit kestivätkin sitten monta päivää.
Molempien sydän sykkii aktivismille, aktiiviselle ja tasavertaiselle osallisuudelle suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä on huomattu myös valtakunnallisesti. Pariskunta juhli viime vuonna Suomen itsenäisyyttä Linnan juhlissa. Kutsu niihin tuli Juliannalle, joka työskentelee Turun nuorisopalveluissa projektipäällikkönä ja lisäksi freelancerina yhdenvertaisuuskouluttajana.
Pariskunta haaveilee Turusta, jossa tehtäisiin esteettömyysratkaisuja, jotka sopisivat historialliseen arkkitehtuuriin. Heidän mielestään se on mahdollista.
– Tällöin kaikilla ihmisillä olisi pääsy kaikkialle. Esteettömyys on ihmisoikeus ja siitä hyötyvät muutkin, kuten tavarankuljetus ja lastenvaunut.
Kuka? Sam Brandt-Smal
- 32, muunsukupuolinen aktivisti
- Perheeseen kuuluvat vaimo Julianna, rescuekoirat Armi ja Selma sekä rescuekissat Martti ja Sylvia
- Visio ja missio: 10 vuoden kuluttua Turku on esteetön
- Lempiturkulainen murrepiirre on menneen ajan ilmaisu: ”Mä nukkusin!” (=”nukuin”)
- Instassa: https://www.instagram.com/sam.brandtsmal/
Jutun on kirjoittanut Laura Tikkanen, joka on Turkuun ja Turun murteeseen rakastunut maailmankansalainen